Varsinkin nuoremmat sukupolvet luovat minuuttaan ja suhdettaan toisiinsa vahvasti sosiaalisessa mediassa tai erilaisissa verkkovälitteisissä peliyhteisöissä.
Kuinka monta tykkäystä, sydänkommenttia tai “wau!”-sanaa sosiaalisen median (somen) kuva vaatii, että yksi ilkeä, alentava tai vähätteleväksi tarkoitettu kommentti saadaan mielestä kuitattua?
Viimeisten vuosien aikana käsityksemme yhdessä olemisesta ja elämänrytmistä on muuttunut paljon. Suuresta osasta sosiaalista kanssakäymistä on tullut “etähommaa”. Varsinkin nuoremmat sukupolvet luovat minuuttaan ja suhdettaan toisiinsa vahvasti sosiaalisessa mediassa tai erilaisissa verkkovälitteisissä peliyhteisöissä.
YLEISEKSI ajatukseksi on noussut, että täytyy olla paljon verkostoja ja tykkäyksiä tulee sadella eri nettialustoilla. “Striikit ei saa katketa” (kuvan vaihtoa snapchat-sovelluksessa). Vuorovaikutuksen täytyy olla jatkuvaa ja palautteen nopeaa, muuten sinut on ohitettu ja unohdettu.
Entä jos verkostoja ei ole, sellaisiin ei ole päässyt tai niihin ei edes halua mukaan? Yksinäisyyden tunne ja kelpaamattomuus nousevat väkisin pintaan. Silloin vetäydytään kuoreen. Mennään hallitusti tai hallitsemattomasti ulkopuolelle. Eristäydytään.
Aina on hyvä muistaa, että kaikessa kehityksessä on hyvät ja huonot puolensa. Internet tarjoaa monille uuden tavan ilmaista itseään ja löytää vertaisiaan paljon helpommin kuin ennen. Enää eivät maantieteelliset reunaehdot rajoita, vaan kavereita voi löytää oikeastaan mistä tahansa. Kysymys ei ole siitä, onko netti hyvä vai paha, vaan miten toimimme siellä mahdollisimman hyvin tukeaksemme lapsia ja nuori
MITÄ sitten tulisi tehdä? Kouluterveyskyselyt ja muut mittarit osoittavat yksinäisyyden kokemuksen kasvua ja myötätunto tuntuu usein puuttuvan keskustelukulttuurista miltei kokonaan. Vanha läksy aikuisten esimerkistä on vallan hyvä ensimmäinen toimenpide. Jos meistä on hyväksyttävää kommentoida ja toimia ilkeästi ja nolata toisiamme somessa, emme voi odottaa toisenlaista käytöstä muiltakaan.
Somekulttuuriin kehittynyt kuvista ja julkaisuista tykkääminen ei poista haavaa, jonka yksittäinen ilkeä kommentti tai totaalinen ohittaminen tekee.
Toinen huomionarvoinen asia on ylipäätään kiinnostuksen osoittaminen. On jaksettava olla kiinnostunut lasten ja nuorten elämästä. Kouluterveyskyselyn tulos nuorten kokemuksesta, etteivät aikuiset ole kiinnostuneita heidän asioistaan, on pelottava. Vaikka kuinka tuntuu, että olisi tippunut nuorten jutuista tai etteivät nuoret haluakaan minun kyselevän mistään, niin kyllä he haluavat.
Olipa roolisi huoltaja, opettaja, nuoriso-ohjaaja tai muu nuoren elämää vähänkään koskettava. Ole kiinnostunut ja läsnä, niin netissä kuin livenäkin.
Ville Kämäräinen
hankesuunnittelija Mukaan-hanke, Lasten ja nuorten keskus ry
Hankkeessa luodaan, löydetään ja testataan uudenmakuisia digitaalisia ja vertaisuuteen perustuvia työkaluja ja toimintatapoja nuorten yksinäisyyden vähentämiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti