Sitra julkaisi vuoden alussa Megatrendit 2020 -katsauksen, jossa nostetaan esiin seuraavat kehityskulut uudelle vuosikymmenelle: ekologisen jälleenrakennuksen kiire, väestön ikääntyminen, verkostomaisen vallan voimistuminen, teknologian kaikkeen sulautuminen ja talousjärjestelmän suunnanhaku.
Suomen evankelisluterilainen kirkko kutsuu itseään rohkeasti vielä kansankirkoksi, joka tukee suomalaisia niin arjessa kuin juhlassa. Nykyajan moniarvoisuudessa se ei ole kovin helppo tehtävä. On syytä kunnioittaa yhteiskuntamme moninaisuutta niin arvojen kuin perinteidenkin osalta, ja ennen kaikkea on tuettava ihmisiä elämän vaihtelevissa tilanteissa. Tärkeää on myös vaalia omaa perinnettämme ja kehittää sitä entistä vahvemmin ajassa olevaksi.
Kirkko on parhaimmillaan toivoa lisäävä vastavoima yhteiskunnassa. Uuden vuosikymmenen alkaessa kirkollamme on edelleen tehtävä. Vastakkainasettelujen kärjistyessä, ilmastonmuutoksen ahdistaessa ja erilaisissa haastavissa maailmantilanteessa ihmisiä rohkaiseva usko, toivo, armo ja kohtuullisuuden korostaminen luovat tarpeellista rohkeutta epävarmuuteen.
Kirkossa on eri tavalla ajattelevia jäseniä. Meidän kirkon jäsenten on kyettävä löytämään vahvemmin yhteinen käsitys meitä ympäröivästä todellisuudesta. Tähän meitä ohjaa vahva Raamatun ja kristinuskon tuoma arvopohja, jolle ihmisoikeutemme ja lainsäädäntömme on rakennettu.
Viime vuodet kirkko on ollut julkisuudessa esillä näkyvimmin avioliittokysymyksestä riidellen. Siihen on löydettävä ratkaisu, joka mahdollistaa eri tavalla ajattelevien yhteisen kirkon. Tämä onnistuu kuuntelemalla, vastaan tulemalla ja toisen asemaan asettumalla.
Ennemminkin tulevaisuuden kirkko voisi olla vastakkaisasetteluissa yhteiskuntaa kokoava voima, kuin keskenään riitelevä, yhä vain marginalisoituva yhteisö. Tällaisena kirkko on näyttäytynyt ennenkin esimerkiksi kehittäessään nuoriso-, perhe- ja diakoniatyötä tai keskittäessään voimavaransa kansakuntaa järisyttävissä tragedioissa.
Miten kirkko vastaa Sitran megatrendeihin ja muihin tulevaisuuden haasteisiin? On oltava heikompien puolella, pysyttävä ihmisten rinnalla. On oltava aktiivisesti mukana toimintaympäristön muutoksessa. On oltava valmis vuoropuhelulle toisin ajattelevien kanssa ja etsittävä tietä sovintoon.
Eija Juuma, hallintopastori
Pekka Kosonen, lehtori
Ville Kämäräinen, kasvatuksen työalajohtaja
Suomen evankelisluterilainen kirkko kutsuu itseään rohkeasti vielä kansankirkoksi, joka tukee suomalaisia niin arjessa kuin juhlassa. Nykyajan moniarvoisuudessa se ei ole kovin helppo tehtävä. On syytä kunnioittaa yhteiskuntamme moninaisuutta niin arvojen kuin perinteidenkin osalta, ja ennen kaikkea on tuettava ihmisiä elämän vaihtelevissa tilanteissa. Tärkeää on myös vaalia omaa perinnettämme ja kehittää sitä entistä vahvemmin ajassa olevaksi.
Kirkko on parhaimmillaan toivoa lisäävä vastavoima yhteiskunnassa. Uuden vuosikymmenen alkaessa kirkollamme on edelleen tehtävä. Vastakkainasettelujen kärjistyessä, ilmastonmuutoksen ahdistaessa ja erilaisissa haastavissa maailmantilanteessa ihmisiä rohkaiseva usko, toivo, armo ja kohtuullisuuden korostaminen luovat tarpeellista rohkeutta epävarmuuteen.
Kirkossa on eri tavalla ajattelevia jäseniä. Meidän kirkon jäsenten on kyettävä löytämään vahvemmin yhteinen käsitys meitä ympäröivästä todellisuudesta. Tähän meitä ohjaa vahva Raamatun ja kristinuskon tuoma arvopohja, jolle ihmisoikeutemme ja lainsäädäntömme on rakennettu.
Viime vuodet kirkko on ollut julkisuudessa esillä näkyvimmin avioliittokysymyksestä riidellen. Siihen on löydettävä ratkaisu, joka mahdollistaa eri tavalla ajattelevien yhteisen kirkon. Tämä onnistuu kuuntelemalla, vastaan tulemalla ja toisen asemaan asettumalla.
Miten kirkko vastaa Sitran megatrendeihin ja muihin tulevaisuuden haasteisiin? On oltava heikompien puolella, pysyttävä ihmisten rinnalla. On oltava aktiivisesti mukana toimintaympäristön muutoksessa. On oltava valmis vuoropuhelulle toisin ajattelevien kanssa ja etsittävä tietä sovintoon.
Eija Juuma, hallintopastori
Pekka Kosonen, lehtori
Ville Kämäräinen, kasvatuksen työalajohtaja
