Kirjoitus Talvikynttilät 2022- joululehdessä (H-Y)

 

Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus Herra.

Rituaalit ja perinteet ovat tärkeitä. Niillä sidomme itseämme historiaamme ja toisiimme. Niillä erotamme pyhän ja arjen ja käsittelemme elämämme isoja asioita. Minulle on aina ollut tärkeää, että perinteet ja rituaalit eläisivät ja olisivat myös totta, että niiden sisällöt ja tarkoitukset aukeaisivat myös tässä päivässä.

Kuusitoista vuotta sitten perjantaisena pakkasyönä ajelin Mikkelistä Ouluun joulun alla katsomaan vaimoani, joka joutui syyslomareissullamme siellä sairaalaan, koska hänen synnytyksensä alkoi käynnistyä aivan liian aikaisin. Tähän hoitona hänelle oli totaalinen paikalleen jäänti -Oulun sairaalaan. Alkujännitysten jälkeen minun ei auttanut kuin sitten mennä pienen pojan kanssa Mikkeliin elämään arkea, ja mahdollisuuksien mukaan ajella Ouluun vaimoa katsomaan. Onnellinen olen siitä tukiverkosta ja ystävistä jotka auttoivat kukin tavoillaan tuossa haastavassa ja monella lailla epävarmassa elämänvaiheessa.

Tuolla kyseisellä Oulun reissulla olin kuunnellut kaikki autoni CD-levyt ja lopuksi laittanut CD-ltä kuulumaan silloisen työkaverini lukeman Yrjö Jylhän runolevyn, jonka olin lahjaksi saanut. Tuolloin minun peruslukemistooni Yrjö Jylhä ei vielä mahtunut. No vuoro tuli joulurunon: Pyhä yö, joka on Jylhän vuonna 1939 tekemä mukaelma Raamatun joulukertomuksesta talvisodan tunnelmiin sopivaksi. Siinä sanoitettiin miehen ja vaimon kaukokaipuu, kaikkien pyhä sitoutuminen ja kiitollisuus suurimpaan ihmeeseen: Uuteen elämään, pieneen lapseen huolimatta missä tilanteessa eletäänkään. 

“Ja monta paimenta parrakasta

lumessa valvoi ja vartioi, ja vartioi sitä pientä lasta

petojen saaliiksi joutumasta –

maa, taivas kiitosta soi.”

Pojan nukkuessa turvaistuimessa minun ei auttanut kuin ajaa auto tien sivuun. Vetää pakkasyötä keuhkoihin, itkeä tirauttaa ja kokea uuden elämän hauraus ja se kaikkien jakama harras toive, että kaikki menisi hyvin ja lapsi syntyisi elävänä. Edellisten kuukausien jännitys purkautui ja ehkä jopa tunsin vahvistusta, että kaikki menee hyvin. Tätä epävarmuutta  jakaa iso joukko ihmisiä meitä siunaten. 

“Ja Suomen korpien yllä hohti

nyt tähti suurempi muita,

ja me kaikki käännyimme sitä kohti,

ja meidät kaikki se kotiin johti,

se tähti suurempi muita.”

Enää minun on mahdotonta lukea tai kuunnella Jylhän -Pyhää yötä tai raamatun joulukertomusta liikuttumatta kiitollisena maailman toivoista, vapahtajista:  omista lapsistani ja kaikista muista suurimmista Joulun ihmeistä. 

Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä." Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

Talvikynttilät - Herättäjä-Yhdistys (h-y.fi)