Olin aktiivisesti mukana kirjoittamassa Aloitetta seksuaalisen häirinnän vastaisten toimien vahvistamisesta kirkossa. Seuraavassa pitämäni puheenvuoro jonka pidin lähetekeskustelussa:
Joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
Pelastakaa lapset ry:n nettivihjepalveluun, tuli vuonna 2021; 3439 vihjettä liittyen lapsiin ja nuoriin kohdistuvaan seksuaaliseen häirintään, houkutteluun ja väkivaltaan netissä. Tässä yksi luku esimerkkinä kuinka ahdistavan ison asian kanssa olemme tekemisissä.
Olen viimeisten kuukausien aikana joutunut perehtymään hiukan syvemmin seksuaalisen väkivallan aihepiiriin tätä aloitettakin valmisteltaessa ja olen entistä havahtuneempi siitä kuinka keskuudessamme on laajaa pahuutta tai sairautta, jonka äärellä rationaaliset asian käsittelytavat ja työvälineet loppuvat kesken. Samalla on entisestään auennut, että vaikeneminen ja asian ohittaminen on paras tapa edesauttaa tilanteen jatkumista tai pahentumista.
Suomen evankelisluterilaisenkirkon kasvatuksen toiminnassa on vuosittain tilastojen mukaan miljoonia yksittäisiä kohtaamisia: kerhoissa, leireillä, netissä jne. Todennäköisyyksienkin mukaan toiminnassamme on iso joukko seksuaalisen häirinnän ja väkivallan uhreja. Jos huomioimme todennäköisyydessä kirkon toiminnan kaikissa ikäryhmissä ja omat työntekijämme; luvut senkun kasvavat.
Tässä on hyvä tarkentaa, että aloitteessa käytämme termiä seksuaalinen häirintä kattoterminä kuvaamaan kaikkia seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaavia tekoja. Kuitenkin esimerkiksi lapsiin kohdistuvista seksuaalisia tekoja ei nähdä ensisijaisesti seksuaalisena häirintänä, vaan seksuaaliväkivaltana, seksuaalisena kaltoinkohteluna joka luonteeltaan eroaa vaikkapa työpaikalla tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä, johon puuttumisen mekanismeihin aloitteemme myös viittaa.
Kuten aloitteessa todetaan; kirkossa on hyviä malleja ja toimintatapoja, mutta tarvitsemme lisää keinoja ja vahvemman yhteisen rakenteen seksuaalisen häirinnän tunnistamiseen, ehkäisemiseen ja puuttumiseen, joka lävistäisi koko työntekijäjoukkomme.
Haluamme aloitteen ja siitä aiheutuvien toimenpiteiden kautta välittää viestin, että kirkkomme ottaa kaikilla toimintatasoillaan seksuaalisen häirinnän vakavasti. Toivomme, että aloite synnyttää vahvemman toimintakulttuurin jossa koko kirkon työntekijäkunta ja kirkolliset toimijat saavat riittävästi aiheesta koulutusta, osaavat puuttua ja toimia tarvittavilla keinoilla seksuaalistahäirintää kohdatessaan.
Aloitteessa olemme keskittyneet työntekijänäkökulmaan. Suurin syy tähän linjaukseen on työntekijöiden rooli ja vastuu. Häirintä ja muu seksuaalinen väkivalta on niin suuri taakka uhrille, että on ammattilaisten vastuulla on pitää teemaa esillä ja tällä tavoin osoittaa, että myös tästä asiasta saa puhua. Ainakin minulle työntekijänä näin vaikean asian esille nosto vaatii ponnisteluja. Seksuaaliväkivalta on erityisen haavoittava väkivallan muoto josta on häpeän ja syyllisyyden tunteiden vuoksi usein vaikea kertoa. Toipumisen kannalta on tärkeää, että työntekijä jolle kokemuksesta kerrotaan, suhtautuu tilanteeseen sen vaatimalla vakavuudella ja hänellä on ajankohtaiset toimintaohjeet.
Ei muuta kuin tultapäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti